Runo

Nuoruuden sietämätön raskaus

On tää nuoren elämä niin raskasta,

koulu ja harrastukset vie kaiken ajan.

Ei koulun ulkopuolella kavereita nää,

vaan joutuu pulpetin ääressä läppää heittää.

Joka arkipäivä samat aamutoimet,

ylös sängystä, vessaan, syömään ja ulos.

Soi tuomionkello jälleen,

merkkinä uudesta pitkästä päivästä.

Nousen ylös, köntystelen,

näen peilissä väsyneen henkilön.

Sen tyhjä katse uupunut on,

kertoo peili armoton.

Istahdan keittiön penkille,

tuijotan tyhjää kiiltävää lautasta.

Peitän tuon kirkkauden,

ja mietin tulevan päivän arvoituksia.

Heitän paksun toppatakin päälleni,

asetan kuulokkeet korvilleni.

Eristäydyn ulkoisista äänistä kokonaan,

ja annan musiikin virrata ja viedä mut kouluun.